Vietin taas viikolla iltoja kirjojen parissa, ja aivan liian myöhään, sillä aamuisin oli hieman hankalaa päästä ajoissa ylös ja ehtiä töihin.

Johanna Marttilan Hannin majatalo oli mukava lukukokemus. Lämminhenkinen tarina, kuten takanannessa mainittiin. Kirja oli mukava lukea, kun tarina eteni odotusten mukaisesti, ilman raakuuksia.

Deborah Smithin Kotona laaksossa -kirjan odotin olevan uusi tuttavuus, mutta olinkin jo aikaisemmin lukenut tämän. Tarina kesti kyllä uudelleen lukemisen, vaikka olikin monelta osin odotetun kaltainen, ilman suuria yllätyksiä. Lopussa sentään oli pienoinen yllätys.

Sitten vielä yksi vähän rankempaa sarjaa edustava kirja. Lee Childin Vihollinen kertoo aikaisemmistakin kirjoista tutusta Jack Reacherista. Tässä kirjassa tutustumme Reacheriin, kun hän on vielä armeijan palveluksessa. Näihin olen jäänyt koukkuun, niitä on mielenkiintoista lukea. Kertovathan nämä kirjat maailmasta, johon en pääse kurkistamaan kuin näitä kirjoja lukemalla. Ja onhan päähenkilöllä omat suoraviivaiset tapansa huolehtia asioista, ja hänet kuvataan suoraselkäisenä, omapäisenä ja rehellisenä miehenä. Myönnän kyllä sen, että minulla ei ole aavistustakaan miten todenmukaisia nämä kirjat oikeasti ovat.

Tänään, kun astuin ovesta ulos, ensimmäinen havaittava aistimus oli vahva syreenin tuoksu. Unkarinsyreenit ja pihlaja kukkivat aivan lähellä sisäänkäyntiä, ja tähän aikaan vuodesta sen tosiaan huomaa jo tuoksunkin perusteella. Kokeilin tänään uutta kameraa ja tähtäilin kuvauskohteiksi pihan kukkivia kasveja.

Ensimmäisessä kuvassa mukana juhannusruusun nuppu, pihlaja, lumipalloheisi ja unkarinsyreeni.