Puhdistelen nämä vuoden viimeiset päivät työpöytääni, pitää muistaa siivota myös työkoneen sisältö. Sitten vain innolla kohti uutta tehtävää.

Mutta on se mahdotonta, miten paljon kertyy sellaista "tuota voi vielä tarvita" -tavaraa. Minunkin työpöydälläni on ainakin kaksi tai kolme kasaa paperia, joissa on puhelinnumeroita ja nimiä, mitään hajua ei tällä hetkellä ole, miksi olen laittanut niitä muistiin. Niinpä nyt tuhoan ja hävitän tällaisia lappusia, etteivät ne sitten ole seuraajani silmissä häiritsemässä ja hämäämässä.

Tänään saavat ihmiset nykyisellä työpaikallani tietää, että en ole enää ensi vuonna töissä täällä. Tai viimeistään huomenna. Vähän harmittaa, kun en ole sanonut läheiselle työkaverille vielä mitään, mutta toisaalta - ehtiihän sen.

Mielenkiintoista on tämä elämä, vuosi sitten en olisi voinut edes kuvitella, että siirtyisin siihen tehtävään, mihin nyt olen menossa.