Olihan viikonloppu! Lauantain aikana jossain välissä noin 20 vuotta uskollisesti palvellut jääkaappimme, Huurre-kylmiö sanoin yhteistyösopimuksensa irti. Se vain lopetti toimintansa eikä mikään herättänyt sitä enää käyntiin.

Pikaisena toimenpiteenä sulloin kaikki kylmää vaativat elintarvikkeet kylmälaukkuun - no ihan kaikki eivät sinne mahtuneet, mutta kuitenkin ne, mitkä eniten kylmää tarvitsivat. Sitten odottamaan maanantaita.

Maanantaiaamuna soitto kodinkonekorjaajalle ja pyyntö, että hän kävisi katsomassa vieläkö vanhuksen saa herätettyä henkiin. Edessä olisi ollut iso remontti, selvisi iltapäivällä, vanha uskollinen kylmiömme olisi tarvinnut ainakin uuden kompressorin ja haihduttimen ja jotain vielä. Pikainen laskutoimitus osoitti, että remontti maksaisi yhtäpaljon kuin uusi jääviileäkaappi, mikä oli jo ollut jonkin aikaa ajatuksissani. Vielä soitto vakuutusyhtiöön ja selvitys, korvaisiko vakutuus osan korjauskustannuksista, mutta ei - vakuutus ei korvaa iän mukanaan tuomaa kulumista. Siispä jääkaappikauppaan!

Ostos oli nopeasti tehty ja kun vielä myyjältä varmistin, että vieväthän he entisen kaapin pois, alkoi elämä pikkuhiljaa hymyillä. Tosin myyjän hymy hyytyi, kun hän kuuli, että poisvietävä jääkaappi onkin Huurre-kylmiö. Ja kotona hyytyi minunkin hymyni, kun huomasin, että kylmiö ei mitenkään mahdu ovesta ulos - 90 senttiä leveä kylmiö ei mahdu 80 senttiä leveästä ovesta, vaikka mitä tekisi. Joten huomenna kun uusi kaappi tulee kotiin, joudumme ehkä työntämään vanhan kaapin ikkunasta ulos... Mahtaa sekin olla näky!

Toiveissa kuitenkin on, että uusi kaappi säästäisi sähkökustannuksia, ja ehkä sinne ei niin pääse unohtumaan evästä, kun se on pienempi kuin tuo nykyinen kaappi.