Kyllä se vain niin on, että syksy alkaa olla. Mistä sen sitten huomaa?

Ensinnäkin koleat aamut ja päivät, nopeasti viilenevät illat kuuluvat syksyyn. Samoin kasteesta helmeilevät heinikot, enää päivän auringonpaiste ei ehdi kuivattaa ruohikkoa varjoisista paikoista.

Toiseksi sateet. Sadekuurot tuovat selkeästi syksyn tuntua.

Muuttolintujen parvet, kurkiaurat ja kurkien haikeat tööttäykset ovat aidosti syksyn merkkejä, samoin kypsyvät puolukat, kellastuvat lehdet ja ruohikot.

Ja ehkä vielä se halu aloittaa jotain uutta. Oli se sitten opiskelua, muuttoa uudelle paikkakunnalle, uuden työn aloittamista tai ainakin hakemista. Syksy on, ja vanha kuolee, häipyy uuden tieltä, näin vain odotellaan ja katsotaan, mitä uutta tämä syksy tuo.

Omalla kohdalla eteen on jo tullut vanhempien lasten muutto opiskelujen myötä eri paikkakunnille, huomenna alkaa uusi työtehtävä, tosin entisen työnantajan leivissä, kuopus aloittaa kohta uuden harrastuksen - monenlaista uutta on luvassa.