Eilen illalla iski haravointi innostus. Sisältä kun on katsellut ulos, niin osa pihasta on näyttänyt niin kuivalta, että sitä voisi jo haravoida. Ulkonäkö vain on aika pettävää. Märkää ja litisevää on vielä meidän pihalla. Haravoin kuitenkin leikkimökin vierestä sen alueen, joka pahimmin pistää silmään, kun sisältä ulos katselee.

Hartioita jomotti sillai jännästi haravoinnin jälkeen.

Kuopuksen kans heiteltiin pesäpalloakin pihalla. Toissapäivänä se onnistui tosi hyvin, eilen illalla kuopus ei millään saanut palloa kiinni ja kerran pallo pomppasi räpylästä vielä mahaankin, taisi käydä tosi kipeää. Tyttö vielä suuttui, kun sanoin, että pihalla ei lyödä ja että heittelykin loppuu, kun näyttää, että pallo ei pysy räpylässä. - No, leppyi hän kuitenkin lopulta.

Ehdimme vielä hakea kirjastosta kassillisen kevyttä lukemista, vaikka kassin painosta päätellen voisi kuvitella meidän lainanneen raskaampaakin luettavaa.