Viime aikoina lukemiset ovat jääneet vähemmällä, mutta muutaman kirjan olen kuitenkin saanut luettua, vaikka mielenkiinto onkin suuntaunut muihin asioihin.

Deborah Smithin Kivisten kukkien puutarha lumosi samalla tavalla kuin aikaisemmatkin Smithin kirjat. Luin tämän erittäin täydellisesti kirjaan uppoutuen. Tarina vei mukanaan ja teksti oli nautittavaa.

Sitten olikin vuorossa tuskallinen lukukokemus. Luin Raija Orasen kirjoittaman kirjan Valkea talo jokivarressa. Vaikka teksti oli sujuvaa ja tarinassa mielenkiintoa, en pystynyt tähän kirjaan syventymään kovin hyvin. Kirja jäi välillä pitkäksi aikaa sivuun, ja kun sitten jatkoin sen lukemista, oli kuin olisin joutunut aloittamaan uudelleen. Mutta, ehkä jonain toisena ajankohtana, kirja olisi antanut enemmän.

Tytär pyysi lukemaan Lene Kaaberbolin Näkijän tytär -kirjan. Häntä kirja kiinnostaisi, mutta myös vähän arvelutti, että onko se liian pelottava. Niinpä luin kirjan ja taidan lukea muutkin tähän neliosaiseen sarjaan kuuluvat kirjat.