Laidasta laitaan näyttävät seilaavan nämä minun lukemiseni. Väliin jännitystä, väliin romantiikkaa. Nyt oli sitten romantiikan vuoro.

Kirjan takakannessa todetaan seuraavaa:
Syyskuu on Skotlannissa poikkeuksellista aikaa. Lyhyt, mutta huumaava kesä on päättymässä ja sen kunniaksi seudulla järjestetään lukuisia ylellisiä juhlia.

Silloin solmitaan ja puretaan avioliittoja, juodaan hiukan liikaa, tanssitaan hieman liian pitkälle yöhön, tehdään lupauksia, särjetään sydämiä ja kaivetaan vanhat perhesalaisuudet uudestaan esille.

Näin käy myös Verena Stayntonin järjestämissä syysjuhlissa, joihin on kutsuttu suuri joukko sukulaisia ja perheystäviä New Yorkista ja Espanjasta saakka. Pilcherin romaani seuraa näiden ihmisten kohtaloita toukokuusta syyskuun tanssiaisiin, joissa erilliset elämänlangas kutoutuvat yhteen näyttäväksi ryijyksi, josta voi hahmottaa elämän koko kirjon iloineen ja murheineen.

Syyskuu on juuri sellainen vanhan kunnon ajan romanttinen perheromaani, jollaisia nykyään vain harvat osaavat kirjoittaa. Pilcherillä on kuitenkin vielä taito tallella, ja sen voi nähdä tämän kirjan jokaiselta sivulta.

Otin tämän kirjan kirjaston hyllyltä, kun muistelin, että tämä on todella luettava tarina. Ja niinhän se oli vieläkin. Lukiessa tarina muistui mieleen, vaikka en sitä kirjaa lainatessani kovin hyvin muistanutkaan. Mutta näinhän sitä usein käy, kun lukee jotakin kirjaa uudelleen. Kirjaa voi kyllä suositella romanttisen tarinan ystäville.