Koulumme kirjastosta myytiin kirjoja, ja siellähän piti käydä aarteita katselemassa. Uuteen kotiin pääsivät mm. Simo Penttilä Kummitusratsastaja, jonka luin samantien kun kotiin pääsin. Olen aikoinaan lukenut tosi paljon näitä Punavyö -kirjoja ja edelleen näiden kirjojen sanankäyttö kirvoittaa hymyn huulille. Varsinkin nämä minulla on yksi hyödyllinen kirja -kommentit. Itse asiassa minulla alkaakin jo olla ihan mukava kokoelma näitä kirjoja, joista ei kyllä raaski luopua.

Toinen kirja, jolle annoin uuden kodin on L. M. Montgomeryn Pieni runotyttö. Tämä kirja on kuulunut aikoinaan myös suosikkeihini, joten pitihän se mukaan saada. Tämä kirja, jonka mukaani nappasin on suomennettu vuonna 1928 ja se on I. K. Inhan suomennos. Kieli on nykypäivään ajatellen vanhahtavaa, mutta siitä huolimatta kirjaa oli mukava lukea.