Pitkästä aikaa ehdin myös lukea viikonlopun aikana. Nelipäiväiseen työviikkoon siirtyminen on kummasti auttanut kotitöiden tekemisen ja harrastusten välisen ajan tasapainottamisessa.

Uusintaluennassa oli pari Enni Mustosen kirjaa. Toinen kevät ja Yllätysperintö olivat nämä kirjat, jotka nyt luin toistamiseen. Täytyy sanoa, että pidän Mustosen tavasta kirjoittaa. Tapahtumat ja henkilöt kirjoissa ovat todentuntuisia, vaikka todennäköisesti joitakin hahmoja on aina kärjistetty. Näissä on vielä sekin hyvä puoli, että kirjat ovat yleensä hyvin positiivisia. Henkilöt kohtaavat Mustosen kirjoissa toki ongelmia, mutta yleensä he yrittävät aina selviytyä ongelmistaan positiivisin keinoin.

Näiden lisäksi ehdin lukea Joy Fieldingin kirjoittaman kirjan Pikku nukkeni, joka kertoo niin kummallisen tarinan, että se voisi ihan hyvin olla tottakin. Monta kertaa lukiessa tuli mieleen, että tällaista ei voi tapahtua oikeasti, mutta tarinaahan se vain oli. Kirja on kuitenkin sujuvasti kirjoitettu, joten sen lukee ihan mielikseen.