Muutamasta vasta lukemastani kirjasta voisi todeta, että teksti vie mukanaan.

Anita Amirrezavanin Kukkien verellä kirjottu kertoo maalaistytöstä, jonka elämä ei kuljekaan ihan tavanomaista reittiä. Tytön isän kuolema johtaa siihen, että tytön on äitinsä kanssa muutettava sukulaisperheeseen, ja siellä on edessä loputonta työtä. Tyttö kuitenkin oppii sedältään matontekijän ammattitaidon. Tarina vie mukanaan - lukukokemus oli todella miellyttävä.

David Hewsonin Pahan ruusun puutarha kertoo kadonneesta viisivuotiaasta pojasta. Tai oikeastaan tarinan muodostavat kaksi rinnakkaista kertomusta, toinen nykyhetkessä, toinen pojan katoamisajalta. Näitä rinnakkain lukien lopulta selviää, mitä oikein tapahtui.

Kolmas kirja, jonka luin äskettäin, on Diana Gabaldonin Lordi John ja paholaisen korttipakka. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun puolivälin Englantiin (ja Saksaan). Maailma kihisee mysteereitä ja vaaroja. Kirjassa on kolme itsenäistä pienoisromaania, ja pääosassa on lordi John Grey. Tästä pidin paljon, kuten olen pitänyt muistakin Gabaldonin kirjoittamista kirjoista.