On ollut tosi haikea olo jo muutaman päivän. Esikoinen lähti opiskelemaan ammattia toiselle paikkakunnalle, ja kasasi kamppeensa mukaansa. Opiskelija-asuntoon muuttaminen sujui aika kivuttomasti lapselta, mutta äiti täällä kipuilee sitä, miten lapsi nyt siellä mahtaa pärjätä.

Kai se niin on, että lapselle on annettava siivet lentää ja vapautta, mutta kyllä se vaikeaa on löysätä tätä napanuoraa. Vaikeutta lisää myös se, että myös keskimmäinen lapsi on lähdössä opiskelupaikkakunnalle asumaan nyt tulevalla viikolla. Jäämme kuopuksen kanssa kahdestaan kouluviikon ajaksi, toki keskimmäinen tulee lähes joka viikonloppu kotiin, koska koulun asuntolaan ei voi jäädä viikonlopuiksi.