Tunteilla ladattu kirja äideistä ja tyttäristä, perhesalaisuuksista ja oman tien löytämisestä.

Pidän kovasti Chamberlainin teoksista. Niissä käsitellään kipeitäkin aiheita lämpimästi ja arvostaen. Tämänkin kirjan olen jo ehtinyt lukea useampaan kertaan, ja joka kerta siitä löytyy jotain uutta. Ehkä kirjan suomenkieliseksi nimeksi oilisi sopinut myös Äidin varjo - lähes suorana käännöksenä.

Takakannesta:

Vuonna 1990 teini-ikäinen Lacey O'Neill joutuu näkemään, miten hänen vapaaehtoistyötä tehnyt äitinsä ammutaan. Kuoleman myötä äidistä tulee ensin ylittämätön esikuva, sitten torjunnan kohde, kun hänen aviorikoksensa paljastuvat.

Kolmetoista vuotta myöhemmin Lacey saa hoivattavakseen auto-onnettomuuteen joutuneen ystävänsä Mackenzie -tyttären. Uhmakasta tyttöä auttaessaan Laceyn on vielä ratkottava miesongelmiaan. Kumman kanssa olla - Rickin, kaupunkiin saapuneen komean lakimiehen, vai Bobbyn, joka saattaa olla Mackenzien isä. Samaan aikaan, kun Lacey yrittää selvitellä elämäänsä, sairaanhoitaja Faye Collier on aloittelemassa uutta ihmissuhdetta, joka pakottaa hänet kohtaamaan menneisyytensä.

Diane Chamberlain purkaa Äidin heijastuksessa sekä uusien, että aiemmista romaaneistaan tuttujen henkilöiden patoutuneita vihan, syyllisyyden ja kapinan ja kaipuun tunteita. Juuri kirjan ihmisten epätäydellisyys ja inhimillisyys tekee Äidin heijastuksesta vetoavan ja lukemisen arvoisen.