Luin sitten loppuun Lene Kaaberbølin Näkijän tarun (siis loput kolme kirjaa). Mielenkiintoisia kirjoja. Sopivia fantasiaan ihastuneille, myös aikuisille, vaikka kirjat on ehkä enemmän suunnattu nuorille. Innostuin kirjoista jopa niin, että kävin kirjastosta hakemassa kolmannen osan, kun vahingossa palautimme sen liian aikaisin. Onneksi kirja löytyi hyllystä. Ahmaisin kirjat kuin silloin ennen nuorena, parhaassa kirjojen ahmimisiässä. Ja myöntää täytyy, että en voinut mennä nukkumaan viime yönä ennen kuin olin saanut viimeisenkin kirjan luettua, ja tätä minulle ei ole sattunut pitkään, pitkään aikaan. (Taisi myös edellinen, hyvin nukuttu yö auttaa.)

Mikko Karpin Unkarilainen taulu -kirjassa hänen edellisestä kirjastaan Väinämöisen vyö tutut henkilöt pääsevät jälleen ratkomaan visaista, yliluonnollista tehtävää. Tämäkin kirja vei minut mukanaan täydellisesti. En tiennyt mitä ympärillä tapahtui, eläydyin tarinaan täysillä.