Ahmimisikä iski jälleen. Tällä kertaa ahmimisen kohteena oli David Eddingsin kirjoittama Mallorean taru -sarja. Mallorean taru jatkaa tarinaa siitä, mihin Belgarionin taru jäi. Tarinassa ovat mukana tutut päähenkilöt sekä joitakin uusia myös.

Lukiessani huomasin jälleen kerran nauravani ääneen joillekin tosi kutkuttaville keskusteluille, joita kirjoista löytyi. Hymyä suupieliin veti myös Belgarionin usein toistama Miksi minä? kysymys, johon ei oikeastaan ole olemassa vastausta.

Myöntää täytyy, että olen nämä kirjat lukenut jo useita kertoja. Ne kestävät edelleen uudelleen lukemisen, kunhan nyt ihan heti ei tartu uudestaan samaan kirjaan. Kaikkia kirjan tapahtumia ei voi mitenkään muistaa ulkoa, joten yllätyksiäkin tarinassa aina välillä lukijalle tulee.

Itse tarina kertoo jälleen Valon lapsen ja Pimeän lapsen kohtaamisesta ja siitä, mitä tapahtui matkalla siihen kohtaamiseen. Mukava lukukokemus.