Pikkuhiljaa alkaa lentsu olla voitettuna (ainakin tällä erää). Eilen ja tänään olen jo ollut töissäkin, tosin selvästi puolikuntoisena. Ei oikein jaksa tehdä sillä teholla, mitä tavallisesti töitä. Onneksi ei ole ollut kovin paljon kiireisiä tehtäviä, vaan olen saanut tehdä hommat omaan tahtiin, rauhallisesti ja välillä vähän levähtäen. Ei kai sitä muuten olisi jaksanut töihin tullakaan.

Mikähän siinä on, että sitä pitää ängetä töihin, vaikka selvästi olisi tarvetta vielä sairastaa kotona? Varmaan toipuminen olisi ollut nopeampaa, jos olisin jäänyt vielä näiksi pariksi päiväksi kotiin lepäämään. Pikkuisen ehkä oli pätemisen tarvetta, olenhan aloittanut vuoden vaihteessa tässä työpaikassa, mutta osa on kai velvollisuuden tunnetta. Jos ei ole kunnolla sairas, ei voi jäädä kotiin, vaan silloin raahaudutaan töihin.

Onneksi kuopus toipui myös samaan aikaan, hänellä tauti kesti vähän pitempään. Mitä nyt meille molemmille jäi yskää yskittäväksi. Se kun vielä loppuis, niin helpottais kummasti.

Lisätään tähän vielä kukkivan ruohosipulin kuva tulevan kevään ja kesän merkiksi. Kohta pääsee taas maistelemaan tätäkin herkkua suoraan pihalta.

1434423.jpg