Kun nyt viikonlopuksi hiukkasen viileni (tai lauantainahan oli suorastaan kylmä), niin innostuin tekemään näitä kesän pakollisia puuhia. Etsin vajasta viikatteen ja aloin niittää pitkäksi venähtänyttä heinää marjapuskien vierestä. En ole jaksanut moneen vuoteen leikata aluetta ruohonleikkurilla, vaan olen niittänyt heinän kerran pari kesän aikana.

Vaikka ilma oli vilpoisa, niin hiki siinä hommassa tuli. Lisäksi ystävinä olivat niin itikat kuin kärpäsetkin. Heinän seasta löytyi kuitenkin marjapuskat, osa jopa yllättävän hyvinvoivan näköisenä. Osa pihan pensaista alkaa olla jo yli-ikäisiä, mutta nuorennan niitä varovasti taas sadonkorjuun jälkeen.

Voimat kuitenkin loppuivat niittourakan jälkeen, nyt pitäisi vielä käydä keräämässä heinäkasat kompostiin.

Sen lisäksi, että sain heinät katkottua yhdeltä alueelta (näitä samanlaisia länttejä on vielä muutama odottamassa), sain myös kropan tuntemaan, että ruumiillista työtä on tehty. Äkiksestä löytyi taas ihan uusia lihaksenpaikkoja ja aamusella oli sängystä ylöspääseminen hiukkasen hitaampaa kuin tavallisesti.

No, tämä homma jatkuu, joten eiköhän selkäkin totu tuohon hommaan.