Eilen oli vallan mahtava ulkoilusää. Pikkuisen pakkasta ja aurinko paistoi. Käytimmekin jälkikasvun kanssa tilannetta hyväksemme ja unohdimme siivoukset (teimme sellaisen pika-pika-siivouksen) ja lähdimme ulkoilemaan.

Nuoret viihtyivät mäenlaskupuuhissa lumilaudalla, pulkalla ja muovisäkillä, minä käytin tilannetta hyväkseni ja otin valokuvia.

Voimalaitoksen laskukanavaan muodostuu upeita jäämuodostelmia talven aikana. Nyt ei auringonvalo osunut näihin jääpuikkoihin, mutta jään ja mustan veden yhdistelmä toimii näinkin.



Varsinainen mäenlaskupaikka, missä oksat ja heinät eivät hidasta vauhtia, oli sitten melko jäinen. Parkkipaikalta kuvattuna näkyi kuitenkin upean värinen taivas jota vasten ulkoilijat erottuvat hädin tuskin.



Kotipihalle kun päästiin, niin huomasin, miten hauskasti täysikuu (tai tänään se vasta ihan täysi on) kurkisti pihakoivun oksien lomasta. Tätä piti yrittää jälleen kuvata. Nyt sain mielestäni ihan kohtuullisesti onnistuneen kuvan, ainakin taivaan väri on kuvassa just se, mitä pitääkin.



Tänään sitten taivas onkin pilvessä, joten välillä kannattaa jättää arkipuuhat odottamaan ja tehdä sitä, mistä voi täysin sydämin nauttia. Kuten niin usein olen kuullut sanottavan, tuskin kukaan koskaan murehtii aikaa, jonka on viettänyt lastensa kanssa, enemmän harmitellaan kokouksiin, työhön tai jopa siivoamiseen kulunutta aikaa, mikä on ollut pois perheeltä.