Outoa on elämä välillä - ei muuta voi sanoa. Olen nyt ollut tässä nykyisessä työpaikassani tammikuun alusta lähtien ja silloin kun tähän tulin, oli tiedossa vajaan kahden vuoden määräaikainen pesti. Varovasti olen laittanut hakemuksia lähialueelle, jos jossain on ollut vakinaisia paikkoja avoinna. Nytkin on kaksi hakemusta vetämässä.

Eilen kuitenkin minulle soitettiin työtehtävästä, joka kovasti kiinnostaisi, se vain on aluksi määräaikainen - sijaisuus tms. mutta siihen olisi mahdollista hakea sitten kun se laitetaan avoimeen hakuun. Huomenna menen haastatteluun - ja nyt jännittää. Siis uskomatonta, että minulta kysytään, kiinnostaako jokin työtehtävä.

Mutta nyt ajatukset sinkoilee ja kimpoilee päässä siihen malliin, että työnteosta ei tule mitään, edes kofeiinipiristys (kahvikupponen) ei auta. Taidan alkaa siivoilla työpöytää siihen malliin, että ensi maanantaina on mukava tulla aloittamaan hommia. Ainakin sitten tietää, mistä reunasta aloittaa. Huomenna on onneksi vapaapäivä - ei tarvitse täällä töissä selitellä, että menen keskustelmaan toisesta työpaikasta... Se olisi vähän noloa.